Muistojen Zagreb

Näin syksyn pimeinä tunteina on mukava hetkeksi palata lämpimän kesän muistoihin. Vaikka Suomessakin riitti lämmintä koko viime kesän, päättivät KaDy-opiskelijat suunnata vielä etelämmäksi. Suomen parhaalle opiskelijajoukkueelle tuli kutsu opiskelijoiden futsalin euroopanmestaruuskisoihin Kroatiaan. Loistavasti sujuneiden suomenmestaruuskisojen jälkeen joukkue oli itseluottamusta täynnä.

Matkakassaa alettiin keräämään heti, kun varmistui, että joukkue saadaan kasaan. Maalivahtia etsittiin kissojen ja koirien kanssa ympäri Jyväskylää ja aivan viime metreillä tolppien väliin löytyi Riku "Belgi" Pelkonen. KaDy-perheen ulkopuolelta joukkueeseen liittyivät myös Jussi Kaihlajärvi ja Kimmo Tolvanen. Kaikki kolme tuovat Dynamolle vielä paljon ilonhetkiä kotoisilla futsal-parketeilla.

Ensi tapaaminen

Itse en työkiireiden takia ehtinyt osallistumaan yhteenkään futsal-treeniin koko kesän aikana. Muu joukkue kuitenkin harjoitteli vaihtuvalla miehityksellä pitkin kesää. Tapasin kolme edellä mainittua pelimiestä ensimmäistä kertaa vasta lentokentällä. Tosin olin kyllä kohdannut kaikki vastustajan roolissa aiemmin.

Yhden välilaskun jälkeen joukkue saapui Zagrebiin, jossa oli vielä kuumempaa kuin Suomessa. Bussilla kahden naisjoukkueen kanssa majapaikalle ja katsastamaan otteluareena. Valehtelematta voin sanoa, että majapaikka oli järkytys! Huoneesta ei esimerkiksi päässyt ulos ilman avainta. Mitähän mieltä palotarkastaja olisi moisesta? Kerran jos toisenkin meinasimme jättää "Aragornin" lukkojen taakse. Vahingossa tietenkin! 

Positiivista oli se, että majapaikasta ei ollut kuin kivenheitto peliareenalle ja ruokalaan, jossa kokonainen armeija keittiöhenkilökuntaa palveli meitä hymyssä suin. Ruokana oli kanaa. Paljon kanaa.

Olimme myös onnekkaita saadessamme "hostiksi" hyvin englantia puhuneen psykologian opiskelijan, joka piti huolta joukkueen aikatauluista ja akkreditoinneista. "Lola" hurmasi joukkueen poikamiehet välittömästi. Taisipa joku vaihtaa hänen kanssaan sähköpostiosoitteetkin.

Gladiaattorit areenalla

Otteluista on kerrottu jo toisessa yhteydessä, mutta joitain huomioita paikalla olleelta. Peliareena muistutti huonosti ilmastoitua saunaa. Ilma seisoi paikallaan, eikä ilmastointia ollut lainkaan. Tai mitä nyt kaksi päätyovea, jotka avattiin, jotta sisälle saataisiin vielä kuumempaa ilmaa ulkoa.

KaDy-soturit jättivät joka pelissä sydämensä kentälle. Tilanteet pelattiin loppuun asti ja omaa maalia suojeltiin kuin juoksuhautaa Kannaksella. Harmittavan lähellä mitalipelit lopulta jäivät. Rankkaritappio Puolalle erotti joukkueen välieristä. Kun seurasimme finaalia reissun viimeisenä päivänä, tuntui siltä, että molemmat loppuottelijat olisivat olleet voitettavissa.

Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Malagan yliopisto antoi Suomen pojille oppitunnin, joka ei hevillä unohdu ainakaan allekirjoittaneelta. Pallo ja miehet liikkuivat kuin kiskoilla. Kuinka helposti oikeat ratkaisut syntyivätkään! Suomen kentiltä ei löydy ainuttakaan joukkuetta, joka pystyisi haastamaan tuon joukkueen pitkässä sarjassa!

Kaupungilla

Aamutreenien jälkeen joukkueella oli vapaa-aikaa, jonka sai käyttää haluamallaan tavalla. Keskustasta löytyi monta hyvää ostospaikkaa, joiden hintataso oli opiskelijalle sopiva. Julkinen liikenne, eli ratikat, kulkivat säännöllisesti. Niissä oli lisäksi hyvä ilmastointi, jota majapaikasta ei löytynyt.

Liikenne oli suomalaisen silmissä kaoottista. Lähes päivittäin joku joukkueesta oli todistamassa vaarallista kolaria. Nopeusrajoitukset olivatkin enemmän suuntaa-antavia. Muutama pelaaja joutui myös kahnauksiin paikallisen lipuntarkastajan kanssa. Pojat eivät olleet lunastaneet lippua raitiovaunuun, mutta tilanteesta selvittiin keskustelemalla. Eli toisin sanoen kaverukset esittivät(?) tyhmää!

Asuntorakennusten ja kauppakeskusten julkisivujen kontrasti oli silmiinpistävä. Kerrostalot työntyivät silmille kuin 80-luvun itäeurooppalaisissa elokuvissa. Sadat ilmastointilaitteet oli asennuttu mikä millekin korkeudelle pitkin julkisivua. Hienon lasitalon naapurissa saattoi seistä romahtanut omakotitalo. Avenue Mall-ostoskeskus, jossa kävimme syömässä ja tuliaisostoksilla, ei puolestaan häpeäisi yhdenkaan suomalaisen ostoskeskuksen rinnalla.

Harmillisesti turnausaikataulu ei mahdollistanut tarkempia kävelykierroksia kaupungilla. Zagreb on vastakohtien kaupunki, jonka eksoottisuus voittaa kaikki sen puutteet.

We are Europeans

Koska polveni ei sallinut pelaamista, tyydyin luomaan joukkuehenkeä ja luomaan suhteita opiskelijatovereihin ympäri Eurooppaa. Erityisen lämpimästi muistelen Makedonian joukkuetta, jonka pelaajat kehuivat vuolaasti suomalaisten kielitaitoa ja edesottamuksia parketilla. Muistanpa yhdenkin illan, jolloin kiihkeä keskustelu jatkui pikkutunneille asti majapaikan aulassa.

Ikimuistoisia hetkiä koettiin myös ukrainalaisten, irlantilaisten ja norjalaisten kanssa. Viimeksi mainittujen kanssa löysimme yhteisen sävelen pilkkaamalla ruotsalaisia (joilta ei muuten löytynyt edes joukkuetta turnaukseen)! Ukrainalaisten kanssa juttu ei kielimuurin takia auennut yhtä helposti, mutta hyvällä tahdolla ja elekielellä pääsee jo pitkälle.

Majoitusalueen reunassa sijainnut anniskeluravintola toimi kisojen virallisena juhlapaikkana. Välipäivää edeltäneenä iltana siellä pidettiin kaikkien osallistujien kesken juhlat, joiden olotiloja paranneltiin seuraavana päivänä. Kisojen loppubileet jatkuivat meidän osaltamme aamuun asti. Ennen lentokentälle lähtöä ehdin vielä ottaa puolen tunnin ettoset.

Loppubileissä koin vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen. Samalla tanssilattialla juhlivat niin makedonialaiset kuin kroatialaisetkin vierekkäin. Suomalaiset, espanjalaiset, ranskalaiset ja kaikki muutkin juhlivat kisojen päättymistä yhdessä.

Sinne ja takaisin

Kaikki hyvä loppuu ainkaan, niin myös KaDy-opiskelijoiden matka Kroatiaan. Ei enää aamutreenejä ja kiihkeitä pelejä kuumasssa hornankattilassa. Ei enää kana-aterioita ja teollisuuskakkuja. Ei enää tappelua suihkuvuoroista ja ikkunan availua yöllä, koska kämppäkaveri ei osaa nukkua, ellei lämpötila ole helteen puolella.

Kuin kirsikkana kakun päällä vaihtolentomme oli myöhässä ja jouduimme juoksemaan läpi Wienin lentokentän, jotta ehdimme koneeseen. Norjan pojilla ei ollut yhtä hyvä tuuri. He jäivät jatkamaan reissuaan Wienin terminaaliin. Toivottavasti selvisivät kotiin.

Sanomattakin on selvää, että Helsingissa odottelimme matkalaukkuja turhaan. Joukkue selvisi alle kymmenen minuutin vaihdosta Wienin kentällä, mutta matkalaukut eivät.

Zagreb jäi taakse. Monta hyvää muistoa tarttui kuitenkin mukaan. Lupaan, että ensi kerralla "Yacub" nähdään myös kentällä! Viihdevastaavan rooli on nimittäin pelaajan roolia raskaampi!

Linkki: kuvia Zagrebista.