KaDy/Students Córdobassa - HUH, mitä paljastuksia!Tiistai 31.7.2012 klo 14.57 - Anonymous Aloitetaan tilastoilla, sillä ne mairittelevat meitä. Pelasimme Córdobassa kaikkiaan viisi peliä. Kolmessa niistä ei yksikään veto mennyt Enrico ”The Great White” Hytösen taakse. Alkulohkossa hävisimme yhden pelin. Sijoituspelit voitimme kaikki. Ja jos vähän vielä tarkennetaan, niin itse asiassa hävisimme vain yhden puoliajan koko turnauksessa. Viisi ottelua, neljä voittoa, kolme nollapeliä. Kymmenen puoliaikaa, joista yksi tappiollinen. Mutta ei, ei tuotu kotiin pokaalia. Rusketus tuotiin, mutta ei pokaalia. Statisticsin kirous Määrittele valtava pettymys: jäädä maalierovertailulla niukasti ulos 8 parhaan joukosta. Tbilisin ja Córdoban joukkueet, jotka menivät meidän lohkostamme jatkoon, etenivät molemmat neljän sakkiin. [Tähän kohtaan tekstiä voitte halutessanne sijoittaa jossittelut siitä, kuinka KaDy/Students olisi ihan yhtä hyvin voinut olla top-nelosessa, sillä voitimmehan me pronssijoukkue Tbilisinkin jne..] (Kuva yllä: Georg Huhtanen saalistaa pallon liettualaispelaajalta.) Turnaus alkoi diesel-vauhdilla ottelulla liettualaisia vastaan. Kukaan ei ollut tottunut paahtavaan kuumuuteen, joka La Carlotan hallissa vallitsi, ja se näkyi tempossa. Mitään tuuletusta ei kolme futsalkenttää sisäänsä sulkeneessa La Carlotassa ollut, joten lämpötila keikkui jatkuvasti 35 ja 40 asteen välillä. Terävien spurttien puuttuessakin iskimme avauspelissä tauluun puhtaan 4-0-voiton. La Carlota, futsalin pelipaikka, sijaitsi muuten reilun puolen tunnin bussimatkan päässä Córdobasta. Futsalin osalta järjestelyt eivät siis olleet aivan otollisimmat. Etenkin kun etäisyyteen ja ilmastoimattomuuteen lisätään vielä se, että pukukoppeja ei La Carlotasta läheskään aina saanut ja että bussikyytiä takaisin sai odottaa parhaimmillaan tunnin. Muita lajeja ei pahemmin ehtinyt seuraamaan, kun matkoihin ja odottamiseen yksinään tuhlaantui sen verran paljon aikaa. Ja kun nyt valittamisen makuun on päästy, niin mennään sitten päätyyn asti: miinusta voidaan antaa myös nihkeästä ja likaisesta pelialustasta sekä liian kovaksi pumpatuista pelipalloista. Niin ja tuomareista tietenkin! Joku sanoi osuvasti, että on ikävä sitä miesten peliä, jota suomalaiset tuomarit antavat pelata. Pelin palvelemisesta ei suurin osa meidän kohdallemme osuneista tuomareista ollut ilmeisesti kuullut mitään. Mutta olosuhteet olivat samat kaikille, joten niillä ei voi selittää menestystä tai menestymättömyyttä. Silti: on nautinnollista valittaa. (Kuva: Hotellin edessä: komeita miehiä lähdössä tekemään kauniita maaleja.) Jos pelijärjestelyiden puolella ei kaikki ollut aivan kuosissaan, niin samaa ei voi sanoa majoituksesta. Neljän tähden hotelli kattouima-altaalla ja luksusaamiaisella kelpasi nirsommallekin kadylaiselle. Mutta kelpasimmeko me Hotel Managerille? Tbilisi ja me, mikä pari Takaisin peleihin. Toisessa matsissa kaatui Tbilisin joukkue 1-0. KaDy-valmennejohdon ihannelukemat jo monen vuoden ajan. Ensimmäinen jakso oli KaDy/Studentsin raakaa dominointia, joka ihme kyllä poiki vain yhden maalin. Tapahtuipa niinkin, että ensimmäisen jakson loppusekunneilla ”Roope” Takala riisti pallon georgialaissoturilta ja pääsi kaksistaan läpi ”El Hugoslav” Mäkiniemen kanssa, mutta KaDy/Studentsin kaksi ehkä härskeintä viimeistelijää jäivät harvinaisesti ilman namia tällä kertaa. Toisella jaksolla Georgian kaapit laittoivat ilmeisesti perämoottorin päälle, sillä KaDy/Students joutui pahasti altavastaajaksi. Onneksi ”The Great White”, mies johon aurinko ei tartu, Enrico Hytönen piti jälleen nollan. Vaatimaton Enrico antoi tunnustusta uhrautuvasti vetoja blokkaavalle KaDy-puolustukselle ja sille, ettei vastustaja päässyt missään vaiheessa syöttämään vapaalle takatolppamiehelle; mutta kyllä Enricolla oli näppinsä pelissä näihin lukemiin. Toinen virallinen peli KaDy-paidassa ja toinen nollapeli! ¡Vamo,vamo,vamo! Kaikki näytti hyvältä ennen viimeistä alkulohko-ottelua. Kuriositeettina kerrottakoon, että Tbilisin joukkue muistutti monilta osin KaDya: se pelaa Georgian liigaa tismalleen samalla joukkueella (KaDy/Studentsilta toki uupui muutamia opiskelijoita ja ei-opiskelijoita, jotka ovat tärkeitä palasia liiga-KaDy:ssa), treenaa viidesti viikossa ja saa rahoitusta yliopistolta. Tänä vuonna kyseinen joukkue oli voittanut Georgian Cupin. Melko kova nippu kieltämättä, ja taktisesti valveutunut. Kohtalon aamu Andalusiassa Liettuan jengi oli lohkon heittopussi, ja KaDy/Students oli viimeisessä pelissään Córdoban isäntäjoukkuetta vastaan siinä tilanteessa, että sille riittäisi tasapeli lohkovoittoon mutta tappiolla punamusta olisi käytännössä ulkona (ellei tulos olisi 6-7 tai sitä suurempimaalinen yhden maalin tappio). Kinkkinen tilanne. Ja kinkkinen oli ratkaisukin. (Kuva: väsyttääkö, Madsen Juvonen ja Kajuk Kytölä?)
Itse pelistä ei jaksaisi sanoa mitään muuta kuin että väsytti ja hävisimme. Mutta yritetään sanoa muutakin. Peli oli äärimmäisen katkonaista. Joka kaatumisen jälkeen tuli moppipoika kuuraamaan hiet pois parketilta. Joka ikisestä hipaisusta vihellettiin rike, sillä espanjalaiset alkoivat ylikorostaa kontakteja välittömästi tuomarien tason haistettuaan. Jos sivurajapotkun antoi metrin väärästä paikasta, puuttui tuomari peliin. Córdoban pelaajat olivat puuhastelleet numeroidensa kanssa jotain elämääkin ihmeellisempää, ja aina jonkun yrittäessä kentälle tuomari puuttui paidanselkämyksestä holtittomasti roikkuviin teippeihin. Katkoja katkon perään. Ja tottahan meillä hermo meni. Eniten filmaamiseen. Toiseksi eniten siihen, että vastustajan vaihtopenkki singahti joka tilanteen jälkeen mölyämään sivurajalle. Silloinkin muuten tuomari useimmiten keskeytti pelin kulun ja odotti, että kolmas erotuomari saa kuumaveriset kisatoverit kuriin. Kaiken tämän keskellä Córdoba karkasi reiluun johtoon meidän lukuisten virheidemme avittamina. Kirimme reikäpaidalla kahden maalin päähän, mutta siihen se jäi. Lopputulos kahden tasaisen joukkueen kohtaamisessa oli meille tappiollinen 6-4, ja puseroon ui valtava pettymys. Ei natsannut tällä kertaa. Minkä tasoisia KaDy/Studentsien lohkovastustajat sitten olivat? Liettua oli melko heikko, kuten sanottua. Mutta valistuneiden arvioiden mukaan Tbilisin ja Córdoban joukkeet taistelisivat kotimaisessa liigassamme sijoista 1-4. Miten legitiimejä tällaiset ajatusleikit ovat, onkin sitten toinen asia… Joka tapauksessa KaDy/Studentsin oli jääminen lohkokolmoseksi. Illalla lohdutusta haettiin yhteislaulusta ja ACE:n naisfutsalistien seurasta. Mutta ei niistä sen enempää. Paitsi ACE:n naisista! Tamsesterilaiset tekivät turneessa hyvää tulosta sijoittuen seitsemänneksi. Etenkin alkulohkovoitolle ja viimeisen ottelun taisteluvoitolle, jonka tytöt ottivat loukkaantumisten ja varoitusten täyttymisten vuoksi varsin kutistuneella naisistolla, on syytä nostaa sombreroa. Hienoja naisia ja varmasti kovia pelaamaan! Väsyneet loppusurffailut KaDy/Studentsia kutsuivat sijat 9-16 alkulohkon jälkeen. Kaksi viimeistä peliä – sijoitusottelut siis – olivat sanalla sanoen höntsäilyä, intohimotonta jätettä. Eikä hommaa helpottanut ”Kimble” Tolvasen parhaan kaverin – huoltolaukun – yllättävä ja täysin pyytämättä tullut katoaminen. Kuka siitä oli vastuussa, hä?! No, ”Kimble” pelasi kisat loppuun niin kuin mieheltä, jolla ei kipukynnystä ole, olettaa sopikin. Vastus ei ollut kummassakaan sijoitusmatsissa kummoinen, kaikella kunnioituksella sveitsiläistä ja saksalaista futsalkulttuuria vastaan… Ensin kaatui Geneven joukkue, sitten Kölnin. Oikeastaan treenivauhdilla. Toki molemmissa vastustajissa oli jonkin verran henkilökohtaista pallotaituruutta. Geneven joukkueessa kikkaili jopa yksi Sveitsin maajoukkuepelaaja. Mutta taktisella puolella KaDy/Students veti sekä sveitsiläisiä että saksalaisia niin pahasti kölin alta, että mitään epäselvyyttä paremmasta ei varmasti kenellekään jäänyt. Yhden maalin voitot näistä sijoitusotteluista eivät kerro tasaisuudesta, vaan siitä, että väsymyksen ja pettymyksen riivaama KaDy/Students teki vain tarvittavan. Voitto Kölnistä ja yhdeksännen sijan varmistus tuli vieläpä ilman Loiske ”Loiskeen vasuri” Lahtisen arvostettuja liigareisiä, sillä mies oli lohkaissut varpaankyntensä edellisissä peleissä eikä kyennyt pelaamaan. Auts. Loiske ehti paukuttaa turnauksessa kolme komeaa kassia. Muut tilastot turnauksesta voi lukea täältä. Pelillinen summa summarum: Tällä kertaa saimme vain kaksi kunnon kv-peliä (Tbilisi ja Córdoba). Huima ero viime vuoden Tampereen EM-turneeseen, jossa kairasimme seitsemän vähintään Futsal-Liigan tasoista matsia. Tason olisi pitänyt riittää parempaan. Ensi vuonna Málagassa taso riittää parempaan. Pytty Siperiaan Ihan päätyyn saakka ei ole varaa jossittelussakaan mennä mitä tulee KaDy/Studentsin menestysmahdollisuuksiin. Jokainen miesten EM-finaalin nähnyt suomalainen futsal-entusiasti voi todentaa, että niin kovatasoista futsalia saa Suomen kamaralta etsiä kissojen ja koirien kanssa. Molemmat finaalijoukkueet tursuivat yksilötaitoa. Portugalilaisilla oli jopa kanttia veivata palloa oman maalin edessä venäläisten prässätessä sata lasissa. Oikeasti oman maalin edessä: pari metriä maaliviivasta. Kenttätasapaino ei kummallakaan finaaliosapuolella rakoillut kuin pari kertaa – olipa kyse hyökkäys- tai puolustusmuodostelmasta. Molemmat loivat paljon haastotilanteita, ja ohikin mentiin näyttävästi aina aika ajoin, mutta useimmiten puolustavan joukkueen tukeva pelaaja ehti hätiin. Kaikkiaan melko eleganttia katseltavaa kokeneellekin futsalin seuraajalle. (Kuva: suomalaisfutsalisteja naisten ja miesten finaalia seuraamassa...) Niin ja pyttyhän meni Siperiaan, melko ansaitusti, lukemin 3-1. Saatiinpa viisi sekuntia ennen loppua vielä myllytkin aikaan, kun venäläisten Teemu Wirkkala -look-a-like (joka muuten pelaa Venäjän pääsarjassa) päätti mennä tuulettamaan ratkaisuosumaa portugalilaisten vaihtopenkin eteen: BOOM! Rehtiä toimintaa ja Ainoa Oikea Aika kilahtaa totaalisesti… Naisissakin voitto meni Venäjälle, joka voitti Coimbran – eli portugalilaisryhmän – finaalissa. Oli muuten varsin taitavia naisia parketilla! Katsomossa kaikkien tervehtimä managerimme Smaug Kytölä rustaili jo sopimustarjouksia sen minkä hengen haukkomiseltaan ehti. Ensi vuonna kisat Málagassa Loppuun vielä kiitoksen sana niille viidelle pyyteettömälle fanille, jotka ajoittivat lomansa Córdoban kisoihin ja kannustivat meitä alati parempiin suorituksiin. Tai ainakin kannustivat. Itsensä heti ensimmäisessä matsissa telakalle potkaissut Jussi ”Quaihlos” Kaihlajärvi – rauha hänen takareidelleen – antoi KaDy/Studentsien pää-ääne(e)nkannattajille Nipsu ”Elävä Seinä” Laitiselle ja ”Phoutis” Syrjälälle tylysti arvosanoiksi 4 ja 6, mutta olkaamme armeliaita. Jälkimmäinen fani seurasi kuitenkin kaikki pelit ja ensin mainittukin eli hengessä mukana sairasvuoteelta käsin. Eikä unohdeta niitä kolmea muuta pyyteetöntä fania. Gracias KaDy-uskolliset! Kisojen jälkeen KaDy pitää pienen treenitauon, sillä yli viikko jatkuvasti samojen naamojen kanssa saattaa... no, vähän alkaa jopa kyllästyttää. Erään anonyymin kadylaisen sanoin: ”Tämän reissun jälkeen poistan teidän kaikkien numerot kännykästä, ja hankin lähestymiskiellon jokaiselle!” Ja sanoi se ”Jakub” Kinnunen paljon muutakin, toki aina pilke silmäkulmassa niin kuin taitavan jutuniskijän luontoon kuuluu. Kaikesta huolimatta: treenit liigakautta varten jatkuvat pian ja vuoden päästä KaDy/Students reissaa Málagaan seuraaviin futsalin opiskelijoiden EM-kisoihin! Taistelemaan, menestymään paremmin, tekemään latvialaista (junppaa) rannalle, nauttimaan espanjalaisesta ruokakulttuurista (toivottavasti ei peltitarjottimelta tällä kertaa!), imuroimaan aurinkoa… Take me, Spanish caravan, yes I know you can… P.s. Jyväskylän yliopistoa oli EUSA Gameseissa edustamassa myös miesten lentopallojoukkue sekä Liikunnan Riemun futisjoukkue, jonka selviytyminen neljän sakkiin kovassa turnauksessa jäi vain senttien päähän. Seuraavan kerran EUSA Gamesit järjestetään Rotterdamissa 2014. Toivotaan, että Jyväskylästä saadaan tuolloinkin vähintään yhtä massiivinen yhteislähtö! P.p.s. Loppuun vielä pari otsikossa luvattua paljastusta: |
Avainsanat: Córdoba, EUSA Games, KaDy/Students, köli, Teemu Wirkkala, Hotel Manager, vanhablogi |