FINAALIT: suuri finaaliennakko suurelle yleisölle ja medialle23.04.2018 Miesten Futsal-Liiga 2017–18Finaalisarjan Kampuksen Dynamo vs. Leijona Futsal
Kotimainen futsalkausi huipentuu miesten Futsal-Liigan pudotuspeleihin. Finaaleihin selvisivät runkosarjan voittaja Kampuksen Dynamo (KaDy) Jyväskylästä sekä ensikertalainen Leijona Futsal Akaasta. KaDy jahtaa neljän hopean ja yhden pronssimitalin kirkastamista seurahistorian ensimmäiseksi SM-kullaksi; runkosarjan kolmonen Leijona saavutti pronssia vuosi sitten keväällä 2017. Tässä KaDy Futsalin nettitoimituksen tuottamassa finaaliennakossa käydään läpi keskeisiä lähtökohtia ottelusarjaan toivoaksemme neutraalimmasta näkökulmasta. Lisäksi molemmat joukkueet julkaisevat finaaleista otteluennakoita, -raportteja, videoennakoita ja päivityksiä kotisivuillaan ja sosiaalisessa mediassa. Tämän ”master-ennakon” kohdeyleisönä ovat perinteiset tiedotusvälineet sekä suurempi yleisö.
KaDyn Sergei Korsunov kaventaa tilanteeksi 1–2 LeiF-maalivahti Juho Laineen ohi Jyväskylän Monnarilla 4. välieräottelussa huhtikuussa 2017. Sisältö
1. Milloin pelataan ja missä?Mestariksi pääsee kolmella voitolla ja finaalisarja pelataan seuraavasti: ma 23.4. KaDy – Leijona 18.15 ke 25.4. Leijona – KaDy 18.15 la 28.4. KaDy – Leijona 15.45 + tarvittaessa: ma 30.4. Leijona – KaDy 18.15 to 3.5. KaDy – Leijona 18.15
KaDy pelaa kotiottelunsa Jyväskylän monitoimitalolla eli “Monnarilla”. Leijona pelaa finaaliottelunsa Iittala-hallissa Hämeenlinnassa. (Runkosarjassa ja tähänastisissa playoffeissa Leijona pelasi kotiottelunsa Toijalan ”Monarilla”.) YLE TV2 televisioi kaikki viisi ottelua suorana lähetyksenä sekä tv:n että Areenan puolella.
KaDyn kapteeni Mikko Kytölä ja Leijonan Dušan Milojević kamppailevat pallosta; Leijonan Jussi Nyström seuraa vierestä. Kuva huhtikuun 2017 välieräsarjasta Jyväskylästä. 2. HistoriaaKylVe ja Leijona Futsal Leijona Futsalin emäseura ja futsal-edustusjoukkueen suora edeltäjä on Kylmäkosken Veikot (KylVe). Urheiluseura perustettiin eteläisellä Pirkanmaalla, Kylmäkosken kunnassa vuonna 1910. Seuran futsaltoiminta alkoi vuonna 1998 suomalaisen futsalin eturintamassa – olihan Pirkanmaa ja Palloliiton Tampereen piiri lajin edelläkävijäaluetta maassamme. Ensimmäiset kuusi vuotta KylVen edustusjoukkue pelasi piirinsarjoissa, kunnes nousi keväällä 2004 valtakunnalliseen Futsal-Ykköseen. KylVe vietti toiseksi korkeimmalla sarjatasolla kokonaiset kahdeksan vuotta, kunnes kevät 2012 toi kyläseuralle sarjan ylivoimaisen voiton ja suoran liiganousun. Tässä vaiheessa pieni kunta olikin jo liittynyt Akaan fuusiokaupunkiin. Kaksi ensimmäistä liigakautta olivat Veikoille lupaavia ja toivat seuralle kaksi pudotuspelipaikkaa. Puolivälierissä seinä nousi pystyyn kokeneempia liigaseuroja vastaan. Kesällä 2014 seura tiedotti suurista panostuksista futsaliin ja edustustoiminnan eriyttämisestä nimellä Leijona Futsal. Lajiyleisö naureskeli aikansa nimelle ja sen samankaltaisuudelle tunnetumman brändin, Suomen ”kiekkoleijonien” kanssa, mutta irvileukailu tyrehtyi pian – olihan seuran logossakin ollut jo kauan tyylitelty, sarjakuvamainen sivuprofiilikuva sinisestä, karjuvasta leijonasta. Kaksi ensimmäistä kautta Leijona Futsalina nostivat seuran kovine serbialaisvahvistuksineen suomalaisen futsalin kärkikahinoihin, mutta tie nousi pystyyn pudotuspelien 1. kierroksella vielä toiset kaksi kertaa. Vasta kaudella 2016–17 Leijona selätti playoff-mörkönsä ja eteni ensimmäistä kertaa neljän parhaan joukkoon. Välierissä juuri KaDy kampesi kuitenkin Leijonan ulos finaaleista voitoin 3–2. Toijalan kotiyleisö sai kuitenkin päättää kevään duurisointujen merkeissä, kun Leijona voitti pronssiottelussa Someron Voiman.
Kampuksen Dynamo Kampuksen Dynamo perustettiin syksyllä 1995 Jyväskylän yliopiston vanhalla kampuksella, Seminaarinmäellä. Seura profiloitui vuosien ajaksi miesten alasarjajalkapalloon, joskin sen nimeä käytettiin SM-tason futsalissa sekä seuran että Suomi-futsalin alkuhämärissä. Korkeimpien tasojen jalkapalloilijoiden ja liikunnanopiskelijoiden muodostama joukkue nappasi kaksi SM-hopeaa Dynamon nimellä Suomen ensimmäisissä ”salijalkapallon” SM-turnauksissa. Myöhemmin tämä jyväskyläläisen futsalin edelläkävijä siirtyi Säynätsalon Riennon alle ja sitä kautta omaksi erikoisseurakseen nimeltä FS Campus United. Tämä historian ironinen sivupolku selittää Kampuksen Dynamo ry:n virallisessa seurahistoriassa kummittelevat futsalin SM-mitalit ajalta ennen omaa futsaltoimintaa. KaDyn oikea futsaljoukkue laitettiin pystyyn vuonna 2002 puulaakeihin ja piirinsarjoihin, joista se nousi valtakunnalliseen Ykköseen keväällä 2007. Syksyltä 2004 löytyy KaDyn ja KylVen – siis tämän kevään SM-finalistien – ensimmäinen keskinäinen kohtaaminen ja se pelattiin futsalin Suomen Cupin puolella marraskuussa 2004. Sarjaporrasta ylempänä pelannut KylVe haki Cup-jatkopaikan KaDyn kotisalista Leppävedeltä maalein 3–6. Ainoa Dynamon nykypelaaja, joka oli jo tuolloin rosterissa, on seuraikoni Mikko Kytölä (tuolloin 20, nyt 33). Futsal-Ykkösessä joukkueiden polut ristesivät yhden kauden ajaksi: kaudella 2008–09 KaDy paineli suvereeniin liiganousuun ja KylVe jäi tahkoamaan Ykköstä vielä kolmeksi vuodeksi. Jyväskylässä KaDy kylvetti vieraitaan 11–4, mutta Toijalassa oli tiukempaa. KaDyn niukkaan 4–5-vierasvoittoon päättyneessä pelissä nähtiin kapteeni Mikko Kytölän Dynamo-uran ainoa ulosajo! KaDylla on siis meneillään yhdeksäs liigakausi ja se on vajaan vuosikymmenen aikana sementoinut tukevasti paikkansa valtakunnan terävimmässä kärjessä. Neljän SM-hopean, yhden pronssin ja yhden Cup-mestaruuden (2013) jälkeen seuran ansioluettelosta puuttuu vain yksi himoittu asia: Suomen mestaruus ja paikka eurokentillä. Seura on tuottanut lukuisia maajoukkuepelaajia ja kasvattanut kolme Italiassa ammattilaisena pelannutta pelaajaa, mutta kotimaan Liigassa joko Ilves FS tai Sievi on joka kerta ollut mestaruushaaveiden tiellä. KaDy vs. Leijona Futsal / KylVe kautta aikain (Liiga, Cup, Ykkönen): 20 ottelua: KaDy 14 voittoa, KylVe/Leijona 6 voittoa (maaliero KaDylle 102–65) 3. Katsaus kuluneeseen kauteen 2017–18KaDy lähti kauteen yhtenä mestarisuosikeista yhdessä kolminkertaisen hallitsevan mestarin Sievi FS:n kanssa. Rosterista poistui pari pitkäaikaista runkopelaajaa, mutta suurimmat maajoukkuetähdet saatiin jäämään Jyväskylään. Merkittävin kaappaus oli montenegrolaisen huippuammattilaisen Vasko Vujovićin pestaaminen päävalmentajaksi, mikä näkyi loppukesän erinomaisena, ammattimaisena harjoitteluna sekä alkukauden mainioina tuloksina avainpelaajien poissaoloista huolimatta. Leijona Futsal lähti kauteen mielessään pronssin kirkastaminen, joskin yhä Sieviin ja KaDyyn nähden haastajana. Päävalmentajaksi kiinnitettiin jo kaksi vuotta Akaassa pelannut serbialais-bulgarialainen Jovan Stanković. Merkittävimmät avainpelaajat pidettiin rosterissa ja pari uutta vahvistusta (Ilveksen maalivahti Tuomas Kallioinen, Ilveksen Tatu Ahonen ja Mad Maxin Mika Jussila) houkuteltiin Toijalaan. Liigakausi alkoi tasan seitsemän kuukautta sitten, 23. syyskuuta Toijalan Monarilla, jossa nähtiin kevään 2017 välieräparin Leijona – KaDy kiihkeä uusinta. LeiF ei ollut likimainkaan niin hyvin valmistautunut ja organisoitunut kuin varamiehisenä operoinut KaDy, joka hakikin Toijalasta yllättävän murskaavan 3–8-vierasvoiton. Joukkueiden toiset ottelut jatkoivat samalla linjalla: KaDy selätti kotonaan tv-kameroiden edessä hallitsevan mestarin Sievin, Leijona konttasi toistamiseen viikkoa myöhemmin Somerolla. Avauskierrosten jälkeen molemmat joukkueet ovatkin olleet timanttia. Leijona Futsal kehitti peliään uudistuneessa valmennuksessa määrätietoisesti koko kauden ja kehitys palkittiin runkosarjan kolmossijalla heikon alun jälkeen. Akaalaiset mättivät runkosarjassa ylivoimaisesti eniten maaleja (128 maalia; 5,82 maalia/peli) mm. Petri Grönholmin ja Jussi Nyströmin heilutellessa tahtipuikkoja. Puolustus (72 päästettyä maalia; 3,27/peli) oli vasta sarjan kuudenneksi paras, joten selkein kehityskohde pudotuspeleihin lähdettäessä oli kaikkien tiedossa – semminkin kun laadukas maalivahtikaksikko Kallioinen – Juho Laine ei taatusti ollut syypää vuotoon. KaDyn vuosi on ollut voittokulkua eikä runkosarjan selkeää voittoa varjostanut kuin kolme tilastotappiota, joista yksi jatkoajalla. Rosteri vahvistui entisestään Miika ”Maagi” Hosion palattua Jyväskylään. Ainoa kotitappio tuli GFT:tä vastaan ykköspaikan jo varmistuttua; vieraissa KaDy poistui hävinneenä Espoossa (GFT) ja Tampereella (Ilves). Kaikista muista yhdeksästä vastustajasta KaDy napsi kaksi voittoa. Myös Leijona taipui Dynamo-käsittelyssä toistamiseen: 3. maaliskuuta pelatussa ottelussa kaksi Leijonan avainpelaajaa sai ulosajon samasta tilanteesta ja KaDy kaasutteli tasaisena alkaneessa ottelussa 5–3-kotivoittoon varmistaen runkosarjan paalupaikan. Pudotuspeleissä molempien finalistien tulos on ollut vakuuttavaa. KaDy pääsi runkosarjan voittajana valitsemaan puolivälierävastustajansa ensimmäisenä, ja valinta osui valkeakoskelaiseen Mad Maxiin, joka pisti urhoollisesti hanttiin mutta taipui Dynamolle suoraan kolmessa ottelussa voitoin 3–0. Leijona Futsal ei ollut pekkaa pahempi, vaikka vastus oli huomattavasti kovempi: toinen nouseva ”kyläseura” Someron Voima ei pysynyt alkuunkaan akaalaisten kyydissä vaan Leijona kiihdytti yllättävän suvereenisti välieriin voitoin 3–0. Välierissä KaDy kohtasi runkosarjan kuutosen Ilveksen, joka oli raivannut tieltään GFT:n kolmella nollapelillä voitoin 3–2 ja jolle KaDy oli siis kertaalleen syksyllä hävinnytkin. Ilves osoittautui sitkeäksi ja vaikeaksi playoff-vastustajaksi, mutta Dynamo onnistui selättämään myös tamperelaiset suoraan kolmessa osaottelussa. Vaikeinta oli sarjan avausottelussa, jossa KaDy nousi kotonaan 0–2-puoliaikatappiosta 4–2-voittoon. Kaksi jälkimmäistä ottelua sujuivat selkeämmin KaDyn käsikirjoituksen mukaan ja finaalipaikkaa juhlittiinkin Tampereen Kaupissa lauantaina 14. huhtikuuta. Leijona lähti välieräsarjaan haastajan asemasta, olihan vastassa runkosarjan kakkonen ja kolminkertainen hallitseva Suomen mestari Sievi FS, jolla oli rutkasti kokemusta venymisestä ja itsensä ylittämisestä pahoissa paikoissa. Leijona ei kuitenkaan paljoa kuvia kumarrellut, vaan päätti Kalajokilaakson futsal-dynastian tylysti voitoin 3–1, joista kaksi ensimmäistä Sievin kotihallissa. Yksi kotitappio Toijalassa ei matkaa hidastanut, vaan Leijona painoi mestarit kanveesiin neljännessä ottelussa sunnuntaina 15. huhtikuuta. Peräti 11 edellistä Suomen mestaruutta ovat menneet kolmikolle Ilves–GFT–Sievi, joten tänä keväänä saamme kokonaan uuden Suomen mestarin. Samanlainen tilanne oli keväällä 2015, jolloin finaalissa kohtasivat KaDy ja Sievi. Tuolloin KaDylla oli ennestään kaksi hopeaa ja Sievi oli ensi kertaa finaaleissa.
KaDyn kapteeni Mikko Kytölä ja Leijonan Dušan Milojević ovat yksi finaalisarjan takuuvarma taistelupari.
4. Yhteenveto finaalijoukkueista ja -seuroista
5. Kolme syytä, miksi KaDy voittaisi mestaruuden?
6. Kolme syytä, miksi Leijona voittaisi mestaruuden?
KaDyn Arash Muridiyazd pallossa. Leijonan Petri Grönholm ja Miikka Hurme seuraavat. Kuva kevään 2017 välieristä Jyväskylästä. 7. Finaalijoukkueiden avainpelaajiaKampuksen Dynamo (KaDy) Jukka Kytölä (s. 1988) on rasituksen kasvaessa ja panosten kovetessa tärkein yksittäinen pelaaja. Kytölä on ollut jo vuosikausia Liigan ja maajoukkueen paras puolustuspelaaja, minkä lisäksi hän keikkuu pistepörssin kärjessä kaudesta toiseen. Isoveli Mikko Kytölä (s. 1984) on yksi Suomen meritoituneimmista futsalpelaajista, joka on loistanut maajoukkueessa ja Italian parketeilla. Profiili on Italiasta paluun jälkeen muuntautunut maalinsylkijästä yleispelaajaksi ja pelinrakentelijaksi. Kesken talven Italian ammattilaisjoukkueesta Dynamoon siirtynyt Miika ”Maagi” Hosio (s. 1989) on valovoimainen, viihdyttävä ja yllätyksellinen pelaaja, joka hiipii selustaan ja tekee maaleja monipuolisesti yllättävistä paikoista. Prässipelaamisessa Hosio on ässä. Sergei Korsunov (s. 1992) tanssii vaivattoman oloisesti pallon kanssa, jakelee namupasseja ja viimeistelee usein tarkasti ja lujaa vasemmalla jalallaan. Jani Korpela (s. 1997) on jo 20-vuotiaana aivan Suomen eliittiä kahteen suuntaan ja noussee maamme parhaaksi pelaajaksi parissa vuodessa, jos kehityskaari jatkuu. Korpela on ollut koko pudotuspelien paras kenttäpelaaja. Ex-kapteeni Arash Muridiyazd (s. 1987) sai pahan tällin runkosarjan päätösmatsissa, mutta kuntoutui juuri ja juuri muutamassa viikossa finaaleihin. Kahden suunnan yleispelaaja ei aina häikäise mutta kykenee nostamaan tasoaan kevään edetessä. Markus Rautiainen (s. 1993) on maajoukkueen rinkiin noussut roolipelaaja, joka on parhaimmillaan 1 vs. 1 -haastoissa ja laukauksissa molemmilla jaloilla. Tulee todennäköisesti variaatioksi vaihtopenkin puolelta. Maalivahtikaksikko Juha-Matti Savolainen (s. 1991) – Niila-Ville Laitinen (s. 1989) on Suomen paras; torjuntojen lisäksi jalalla pelaaminen ja hyökkäyksiin nousu onnistuu tarpeen mukaan molemmilta. Laitinen kärsi kevättalven loukkaantumisesta, mikä näyttää sementoineen Savolaisen paikan Vujovićin ykkösvalintana. Leijona Futsal Maalivahtikaksikko Tuomas Kallioinen (s. 1983) ja Juho Laine (s. 1987) antavat joka ilta kenttäpelaajilleen mahdollisuuden taistella voitosta. Laine keikkui vuosi sitten välieräsarjassa sitkeästi KaDyn finaalipaikan tiellä, mutta joutui taipumaan lopulta KaDy-pommituksessa. Kallioisella on pitkä rivi Suomen mestaruuksia Ilveksen paidassa sekä vyöllään kolmisenkymmentä maaottelua. Myös Laine on siirtynyt Akaaseen Ilveksestä; sama kaksikko nollasi KaDyn esimerkiksi kevään 2011 finaalisarjassa, jossa Ilves oli parempi ja eteni mestariksi voitoin 3–0. Petri Grönholm (s. 1993) on härkämäinen pivot-pelaaja (usein selkä maalia päin pelaava ylin pelaaja hyökätessä; vrt. jalkapallon target), joka ratkaisi maalillaan Ilvekselle Suomen mestaruuden jo keväällä 2013. Grönholm on kehittynyt nopeasti ja perinyt Suomen parhaan pivotin tittelin ikätoveriltaan, Sievin Rami Tirkkoselta. Kirsikkana kakussa Grönholm voitti runkosarjan pistepörssin tehoilla 23 + 23 = 46. Leijonasta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Serbian maajoukkueessakin pelannutta Dušan Milojevićia (s. 1986). Taitava ja nopea vasuri ratkoo ja rakentaa pelejä huipputarkalla vasurillaan. Välieräsarjassa 2017 Milojević jäi pahasti KaDyn Jukka Kytölän ”taskuun”, mutta janoaa nyt revanssia. Toinen ulkomaalaisvahvistus, pelaaja-valmentaja Jovan Stanković (s. 1987) on serbialais-bulgarialainen ja pelaa Bulgarian maajoukkueessa. Rauhallisuus ja syöttötaito ovat korkealla. Jussi Nyström (s. 1989) nauttii Akaassa seuraikonin ja oman kylän kasvatin suosikkiasemaa. Nyströmin pyssy on yksi Suomen liigan kovimmista ja pelätyimmistä, eikä hänen vasurinsakaan paljoa kalpene. KaDya Nyström on kurittanut monesti. Kävi taannoin puolisen kautta Ilveksessä, mutta palasi kotiin ja on viihtynyt siellä siitä asti. Tatu Ahonen (s. 1992) on lähtöisin Sievistä ja laskeutunut Akaaseen Ilveksen kautta; häneltä voidaan odottaa suurta panosta finaaleissa. Hyvinkääläinen Miikka Hurme (s. 1989) on Grönholmin ohella toinen Suomen maajoukkueringin Leijona-peluri; Hurme on paukutellut komean maalimäärän tällä kaudella. Naapurikaupungin Mad Maxista kaapattu Mika Jussila (s. 1993) täydentää vasurillaan Leijonan hyökkäysorientoituneen rosterin. Jussila ratkaisi kahdella maalillaan Sieviä vastaan 4. välierän voiton ja Leijonan finaalipaikan.
Kytölän veljekset juhlivat maalia Leijonaa vastaan. JälkisanaTämä finaaliennakko ei edusta Kampuksen Dynamon tai liigajoukkueen virallista kantaa, vaan on KaDy:n nettitoimituksen toimittajien ja avustajien laatima hieman normaalia objektiivisemmasta ja neutraalimmasta näkökulmasta. KaDy Futsalin kanavilla (kotisivut, Facebook, Twitter, Instagram) tarjoillaan vielä erikseen ottelukohtaisia ennakkoja ja raportteja vahvemmin KaDy:n näkökulmasta.
|
vs. 
