Kausikatsaus: KaDy vuoli taas hopeaa25.05.2012 Mikäli vuosi sitten kausikatsauksen otsikko olisi ollut ”KaDy vuoli hopeaa”, olisi otsikon perään pitänyt kirjata huutomerkki – sen verran yllätyksenä ja pyytämättä mitali tuli. Nyt tilanne onkin jo aivan toinen, ja yhden merkin itsestään selvä poissaolo kertoo olennaisen: hopeasta on turha huudella, sillä se oli KaDy-leirille tällä kertaa pettymys. Pettymyksestä huolimatta kausi 2011–12 sisälsi monia iloisiakin hetkiä. Jokaiselle kadylaiselle mieleen jäi varmasti alati kasvanut ja volyymiä kiitettävästi pitänyt Monnarin kotiyleisö. Tervetuloa ensi kaudellakin Monnarin lehtereille – Teitä tarvitaan!
Näytös I, Opiskelijakisat KaDy:n kausi lähti liikkeelle jo hyvissä ajoin toukokuun lopulla, kun opiskelijajoukkue alkoi valmistautua Tampereen EM-kisoihin. Päävalmentaja Tero Kelhälä (kuvassa) kuvailee Dynamon kesäharjoittelua seuraavasti:
Ennen EM-kisoja kuvioita hiottiin kuntoon viiden treenikerran viikonlopulla. Valmistautuminen tämän vuoden EM-kisoihin, jotka pidetään Córdobassa heinäkuussa 2012, tullee olemaan hyvin samankaltaista kuin vuosi sitten. (Kuva: Markus Kakkonen. KaDy:n opiskelijajoukkue juhlii osumaa Tampereen EM-kisoissa ottelussa Valencian joukkuetta vastaan.)
– Suomesta on kaksi tietä koviin europeleihin - Suomen mestaruus tai opiskelijoiden kisojen mestaruus. Opiskelijoiden EM-kisoilla oli suuri merkitys KaDyn valmistautumisessa liigaan, sillä kovatasoiset ottelut kehittävät joukkuetta. Niinpä Espanjan Segunda-liigan tasoiset joukkueet toimivat oivana sparrauksena ja tasonmittarina. OEM – EOM. Näiden vaihtoehtojen lisäksi kannustaisin suomalaisia joukkueita kartoittamaan preseasonilla yhteistyötä Pietarin suuntaan, josta löytyy kovatasoisia futsaljoukkueita. Heinäkuussa 2011 pidetyssä Tampereen kisoissa opiskelevat kadylaiset saivat pelata seitsemän erittäin kovatasoista vääntöä – tuloksena seitsemäs sija 24 joukkueen turnauksessa. Välieräpaikka oli vain muutamien sekuntien päässä, mutta lopulta koko turnauksen voittanut ja seitsemän futsalammattilaisen voimin pelannut Valencian joukkue vei pidemmän korren lukemin 5-4. Punamusta leiri iloitsi erityisesti Mikko Takalan röyhkeästä paluusta KaDy-paitaan vaihtovuoden jälkeen.
Liiga-KaDyn valmistautumisen kannalta merkittävin muutos tapahtui syyskuussa. Syyskuussa toiminta muuttui tavoitehakuisemmaksi, sillä syyskuuhun mahtui 18 harjoitusta ja 6 harjoituspeliä sisältäen supercupin ottelun. – Syksyllä harjoittelimme uuden hyökkäyspelitavan joukkueelle, minkä johdosta tiesin kauden alun olevan meille pelillisesti vaikea, Kelhälä kommentoi. Kaiken kaikkiaan 1.9.2011–14.4.2012 välisenä aikana Dynamon edustusjoukkueella oli 121 harjoitusta ja 42 ottelua, mikä tarkoittaa keskimäärin noin 4,0 harjoitusta per viikko sekä 5,4 tapahtumaa (harjoitus+ottelu) per viikko. Edellisvuoden vertailujaksoon suhteutettuna tämä tarkoitti 33 % lisäystä harjoitusmäärään. Futsaltäyteisin kuukausi oli tammikuu, jossa oli 26 tapahtumaa. Sitä seurasivat syys-, loka- ja marraskuu, joissa jokaisessa oli 24 futsaltapahtumaa. – Koko liigakauden aikana pyrimme viikoittain mahduttamaan suunnitelmaamme myös yhden pallottoman harjoitteen, joka oli joko räjähtävyystreeni tai nopeuskestävyystreeni. Playoffien aikana pallottomat treenikerrat muutettiin lihaskuntoa huoltaviksi harjoitteiksi, Kelhälä kertoo. Ja treenaaminenhan yleensä näkyy, kun se tehdään laadukkaasti. Päävalmentaja Kelhälän mukaan eteenpäin mentiin: – Harjoitusmäärien lisäyksestä voi tehdä suoran korrelaation siihen, että kaudella 2011-2012 KaDy oli paljon kovakuntoisempi joukkue kuin kaudella 2010-2011. Pelillisiä taktiikoita on useita, mutta juoksuvoiman merkitystä ei voi väheksyä silloin, kun halutaan haastaa vastustaja pallonhallintapelissä. Pallonhallintapeli mahdollistaa monipuolisten hyökkäysvariaatioiden kehittämisen. Sen onnistumisesta kertoo tehtyjen maalien määrä runkosarjassa (22 ottelua) maalisuhteen ollessa 104-53, kun vastaava maalisuhde oli 57-51 kaudella 2010-2011 (18 ottelua). KaDy:ssa pelasi tällä kaudella muutamia lupaavia nuoria pelaajia, kuten Jere – KaDyn ringissä oli muutamia 90-luvulla syntyneitä pelaajia, jotka omaavat hyvän potentiaalin kehittyä futsalissa valtakunnan huipulle. Peräänkuulutan heille kärsivällisyyttä ja harjoittelumotivaatiota. Vielä ei ole yksikään jalkapalloilija, ilman aikaisempaa futsal-liiga-kokemusta, lyönyt itseään läpi liigassa KaDy:n vakiokokoonpanoon ensimmäisenä vuotenaan. Taktisten yksityiskohtien oivaltaminen tulee kyllä ajan kanssa, kunhan harjoittelumotivaatio säilyy hyvänä.
Näytös III, Futsal-Liiga käyntiin Varsin kovatempoisten EM-kisapelien jälkeen liiga-avaus Porissa oli monelle kadylaiselle melkoinen shokki. Aikaa käsitellä palloa oli huomattavasti enemmän kuin Tampereen kinkereissä. Hölmistynyt Dynamo - joka epäilemättä oli ennakkosuosikki – sortuikin kovaa puolustavan PoPa:n edessä tehottomuuteen ja hävisi yllättäen 3-2. Varsinaisen paniikkiin ei kuitenkaan ollut aihetta, minkä seuraavat pelit tulivat osoittamaan. Seuraavasta viidestä ottelusta Dynamo napsi voiton toisen perään. Peli haki vielä lopullista uomaansa, mutta vahvasti harjoitelleet kadylaiset jyräsivät tarvittaessa tempolla ja voimalla. Voittoputki loppui vasta Espoossa 20.11.2011, jossa GFT oli parempi luvuin 4-2. Suomen kautta aikain toiseksi menestyneimmän futsaljoukkueen kausi oli noin muuten melkoinen pettymys: GFT ylsi kolmanneksi runkosarjassa mutta putosi jo puolivälierissä. Vieläkö ohuella rosterilla jo muutaman vuoden pelannut GFT nousee Suomen futsaleliittiin? Peli yskähteli vuoden 2011 lopulla – tasapelit Sieviä ja Loisketta vastaan eivät tyydyttäneet ketään – mutta ennen kuin uusi vuosi vaihtui otti Dynamo vielä tärkeän päänahan. Hallitseva mestari Ilves FS kaatui kotiyleisön edessä 28.12.2011 hienosti 7-5. Yleisöstä puheen ollen, KaDy:n kotiotteluiden yleisökeskiarvoista voi lukea lisää täältä. Pudotuspeleissä Monnarilla nähtiin jopa yli 300 katsojan kertymiä – lisääkin tosin mahtuisi! (Kuva: Yleisö löysi entistä paremmin "vauhdikkaan sisälajin" pariin) Näytös IV, Ekskursio Futsal Cupiin Väliin sananen Futsal Cupista. KaDy paukutteli cupissa komeasti neljän parhaan sakkiin ja lopputurnaukseen Vantaalle. Siellä välierissä vastaan asettui ESC Ekenäsistä. Ykkösen kärkijoukkue kuitenkin yllätti vaisun Dynamon housut kintuissa ja eteni Ilveksen seuraksi finaaliin. Tavoitteeksi asetettu Futsal Cupin voitto jäi siis ensi kauteen. ESC nousi muuten hienosti liigaan tulevaksi kaudeksi, joten syksyllä KaDy saa revanssimahdollisuuden!
Näytös V, Maali pysyy puhtoisena Tammikuussa 2012 KaDy:n pelin palaset alkoivat loksahdella kohdilleen toden teolla. Tästä kieli mm. se, että keskikastin ja sitä heikommat vastustajat hoituivat rutiinilla. Maali-iloitteluakin nähtiin Monnarilla. PoPa:sta revanssi tuli lukemin 9-3, Mad Maxin Dynamo voitti 6-0 ja SoFo:n peräti 8-0, joka on KaDy:n liigahistorian suurin voitto.
Kevään kaunein kukka oli kuitenkin koko joukkueen yhteisesti kasvattama. Joskin on myönnettävä, että maalivahti Niila-Ville Laitinen toimi eittämättä pääpuutarhurina. Dynamo rikkoi aiemman GFT:n hallussa pitämän liigan nollaputkiennätyksen: punamustan maaliverkko pysyi heilumattomana peräti kolmen kokonaisen pelin verran ja yhteensä 157 tehokasta peliminuuttia ja 53 sekuntia. Vasta Tervarit onnistui muiluttamaan pelivälineen ”Nipsun” taakse ottelussa, jossa Dynamo kuitenkin nousi tappioasemasta tyylikkäästi 3-2 –voittoon.
Näytös VI, Pudotepelit KaDy sijoittui runkosarjassa toiseksi. Tämä tiesi sitä, että puolivälierävastustajaksi tuli liigassa seitsemänneksi sijoittunut TP-Kaarle. Välieriin pääsy edellytti kahta otteluvoittoa. Dynamo hoiti ensimmäisen osaottelun rutiinilla, mutta sortui Kokkolassa tehottomuuteen ja hävisi. Ottelusarja oli katkolla Monnarilla, eikä Dynamo jättänyt mahdollisuutta käyttämättä. TP-Kaarle matkasi Monnarille toki laadukkaalla mahdollisimmalla ja jalkapalloilijoilla vahvistetulla kokoonpanolla, mutta lopputulos oli juuri se, minkä Kaarlen kuuluttaja Kokkolan pelin jälkeen ennustikin lipsauttaessaan ilmoille kohtalokkaat viimeiset sanansa: ”Ja tämä olikin Kaarlen viimeinen kotipeli tällä kaudella, tervetuloa uudelleen ensi kaudella!” Välierissä vastaan asettui Sievi Futsal, joka oli jopa hankkinut espanjalaisvahvistuksen riveihinsä. Lisäksi kaikkien tiedossa oli sarjan parhaaksi jo muutaman vuonna peräkkäin valitun Radik Akhmetkhanovin vaarallisuus. KaDy hoiti kuitenkin välierät mallikkaasti, vaikka kaksi jännittävää ottelua pelattiinkiin. Kotona Sievi kaatui 5-3 ja vieraissa 4-5. Jälkimmäinen ottelu oli Dynamolta hieno nousu kahden maalin tappioasemasta. Ergo: KaDy finaaliin toisena vuonna peräkkäin. Sievi nähtäneen jatkossakin korkeilla sijoilla Futsal-Liigassa, sillä heidän nuoriin panostamisensa on ollut vahvaa. Ja rahalla saa aina laadukkaita vahvistuksia. Finaalit. Jälleen Ilves FS vastassa. Ja jälleen Ilvekselle kotietu sarjassa, jossa kolmella voitolla irtoaa mestaruus. Tällä kertaa KaDy nappasi yhden voiton ennen kuin Ilves sai vaadittavat kolme täyteen. Kaikille finaaleja seuranneille kävi epäilemättä selväksi, että kotietu näytteli valtavan suurta roolia finaalisarjassa. Viimeinen ottelu Monnarilla oli joka tapauksessa todellinen shokki, sillä Ilves nousi 4–0-tappioasemasta 5–6-voittoon. Jälleen kerran esimerkki siitä, että futsalissa mitä tahansa voi tapahtua! Näytös VII, Summa summarum Hopea oli epäilemättä ansaittu, mutta KaDy:n Lasarettilista tuntui joissain vaiheissa kautta kohtuuttoman pitkältä. Muiden muassa Jaakko Kinnunen, Jussi Kaihlajärvi, Sadeg Akhawan, Kimmo Tolvanen, Riku Pelkonen ja Mikko Takala kärvistelivät sairastuvalla turhankin pitkään. Jatkossa valmennuksessa pyrittäneen huomioimaan paremmin ainakin rasitusvammaperäisten loukkaantumisten ehkäisy. (Kuva: Hannu-Pekka Auraneva. Kimmo "Kimble" Tolvanen survaisee tärkeän maalin Sieviä vastaan välierissä. "Kimble" kärsi pitkään polvivammasta, mutta miehen odotetaan paranevan ensi kaudeksi.) Loukkaantumisia tai ei, Kelhälä tunnustaa Ilveksen paremmuuden finaaleissa: – KaDy pelasi pelillisesti kauden parhaat pelinsa välierässä ja finaalissa pois lukien finaalin kolmas ottelu Tampereella, jossa joukkueen keskittyminen ei ollut terävimmillään. Ratkaiseva neljäs finaali oli hyvätasoinen ja kovatempoinen ottelu, jossa hallitsevan mestarin kokemus painoi vaakakupissa ratkaisevasti. Kun katsoo liigakautta laajemmin, niin Ilves FS oli ehdottomasti liigan paras joukkue. Tämän selkeämmin ei kausikatsausta voi lopettaa. Nyt KaDy-leirissä voidaan vain virittyä futuuriin ja uskoa, että ensi kausi tuo kultaa – palkintona pyyteettömästä ja kovasta treenistä. Selvää on se, että Dynamo on ainakin jossain määrin uusien tuulien edessä, vaikka pelaajaliikenne ei lienekään erityisen suurta. Toistaiseksi vain Matias Juvosen poistuminen näyttää todennäköiseltä, mistä jo uutisoitiinkin futsal.fi:ssä sivuston aiemmasta linjasta poiketen varsin spekulatiiviseen sävyyn. Kakkosjoukkueen toiminta joka tapauksessa loppuu, ja valmennuksessa tapahtuu väistämättä jotain – siitä lisää lähiaikoina. Pysykää kanavalla – Forza Dynamo! |
– Dynamon opiskelijajoukkueen harjoitukset alkoivat jo toukokuussa 2011 kapteenivetoisilla harjoitteilla. Kesäkuun alusta lähtien harjoitteisiin tuli enemmän volyymia ja suunnitelmallisuutta tähtäimenä opiskelijoiden EM-kisat, jotka järjestettiin 16.–24.7.2011 Tampereella. Pääpiirteittäin touko-elokuun välillä harjoittelimme pari kertaa viikkoon harjoitteiden koostuessa pallollisen futsaltreenin lisäksi myös pallottomista crossfit-hajoitteista, vauhtikestävyysharjoitteista sekä nopeuskestävyysharjoitteista.
Opiskelijoiden EM-kisat olivat siis jälleen kerran hyvä ponnahdusalusta liigakauteen. Pääsipä taas kerran uusi kadylainen murtautumaan maajoukkueeseenkin, kun Tomi Lahtisen taidot eivät jääneet maajoukkuevalmentaja Jouni Pihlajalta huomaamatta. Maajoukkueessa aikaisempaa suurempaa roolia ottivat myös Kytölät Mikko ja Jukka, joista ensin mainittu mursi jalkapöytänsä MM-esikarsintaturnauksessa ja oli sivussa aina tammikuulle saakka. Lahtinen ja J.Kytölä pääsivät paukuttamaan ensimmäiset maajoukkuemaalinsa, mikä oli kadylaisittainkin hienoa.
Keskinen (19, kuvassa) ja Sadeg Akhawan (20), jotka pääsivät liigapelien makuun mutteivät vielä varsinaisesti lyöneet itseään läpi kansallisella tasolla. Jatkossa Dynamossa nähtäneen lisääkin nuoria lupauksia, sillä edessä on vielä parikin vuosikymmentä ennen kuin nykyisten kadylaisten vastikään siittämät lapset ovat liigakelpoisia. Kelhälä tervehtii lupaavia pelaajia ja kannustaa heitä harjoitteluun:
Suurta roolia ottivat vuoden 2012 puolella etenkin Arash Muridiyazd ja KaDy-keltanokka Miika Hosio. Tehoja tuntui löytyvän joka peliin, eikä miesten vekkuli peli-ilo voinut olla tarttumatta Monnarin yleisöönkään.